Sillonko elämä vaatii

Tämä tämän vuen alkupuolikas on vaatinu ja koskettanu, no tietenki ennenki jako on näin vanha, mutta kuitenki, tuntunu, että solmuunnun lähtöjen ja kuolemien ja eripurien ja muistisaihrauksien ja muitten vakavien saihrauksien ja asioitten kans.

Yhä uuesti olen ittele toistanu, mie en ole itte sairas eikä mulla ittelä hättää, välilä märsässy ja taas kokenu kiitollisuutta, ko elämäntie mullaki ollu niin rikas.

Ja valo voittanu ja voittaa ja kaikkea mahtavaa, kuten vaikka kesä ja se, että tartun kivoihin tekemissiin, siis höpinöihin.

Pus pus kaverit, kyllä se tästä, vielä on kessää jälelä ja tämä hetki. Eilen puhuima Hilkka Oon kans, kuinka tämä hetki ja se, mitä omasta mielestä arvokasta tehhään minäki hetkenä, son sitä elämänlahjaa, mikä meilä on.

Ja miehän maallaan joka päivä yhen maalauksen ja kirjotan yhen hömpätyksen Älä nujerru -kirjhaani tai siis, jos luontuu.

Eläkkeestäki kiitän, varsinki muistan ilahtua nytko on taas kuun 1. pv, onse ihme