Aborttipuhheet

Ko kuuntelen näitä puhheita aborteista, jään ussein ihmettelheen, miten tämäki on niinko joku puolesta vasthaan asia.

Minunhän häätyy aika ajoin sönköttää julki omia varsinaisia avvautumis-aatoksia, siis koko ajan, mutta en tarkota provosoijja.

Alotan sanomalla, en moralisoi kenenkhään päätöksiä omasta ittestä ja elämästä, mutta minua ei kait olis jos nykymeininki ois sillon maailmassa ollu ja se ajatus tekkee sen, etten ossaa olla puolesta enkä vasthaan tässäkkään asiassa.

Enkä luule yhthään, että tämän hetken puhheenaihheissa ois minusta kyse, ei ole minusta kysymys juuri koskhaan, mutta tässä ajassa kärjistyy joka elämän asia, minun mielestä.

Jos ois sillon ollu tämän hetken meininki, minun aivan liian nuoret vanhemmat eijjois perustanheet perhettä, menheet Kekkosen luvalla naimissiin eikä meitä vanhimpia läppejä ois ollenkkaan. Äitilä oli 18 vuotiaana 3 lasta.

Ja kuinka syämmessä tuntuuko aattelen, vaikka äitiä, jokoli Karjalan evakko, Viipurissa 1